Jari Tervo: Layla

Jopas on mukaansatempaava. Meinasi ruuanlaitto unohtua. Otettu Viikon laina -hyllystä, joten pitääkin lukea ripeästi.

Christopher Gillberg: Touretten oireyhtymä

Luin kirjan kesällä 2011, ja uudelleen saman vuoden syksyllä. Perheenjäsenellä oli vastikään todettu Touretten oireyhtymä. 

Perheessä meni pitkään, ennen kuin ymmärsimme, että lapsen käytöksessä oli jotain poikkeavaa. Tai että erikoinen käytös oli jotain, millä on oma diagnoosinsa. Kun erikoinen käytös on jokapäiväistä, siihen tottuu ja turtuu, eikä sitä pidä enää erikoisena. 

"Henkilö itse ja hänen ympärillään olevat ihmiset eivät usein lainkaan havaitse lieviä tai kohtuullisen vaikeitakaan nykimisoireita. He tietävät, mitkä tekijät laukaisevat niitä, ja toisaalta lievät nykimisoireet ovat niin tavallisia, että niitä ei pidetä 'oireina' tai 'poikkeavuuksina'. Toisinaan ympäristö ei kiinnitä huomiota melko selväänkään nykimiseen. Oireet nähdään vasta kun joku ulkopuolinen, esimerkiksi lääkäri tai psykologi [tai neurologi!] huomaa ne ja kertoo niiden olemassaolosta."

 

Ehkä masentavin kirja ever. Manaa ikävyyksiä, hankaluuksia, toivottomuutta. Jos asiat ovat huonosti, älä masennu, ne voivat olla huomenna vielä huonommin. Tiukkaa faktaa täynnä kurjuutta.

Täydennys 2024: Kirja valmentaa hyvin siihen, mitä on edessä, kun perheenjäsenellä diagnosoidaan Touretten oireyhtymä. Nykyään Touretten oireyhtymä tunnetaan nimellä yhtäaikainen äänellinen ja motorinen monimuotoinen nykimishäiriö. 

Leena Nurmi & Kirsi Pesonen (toim.): Elämää Touretten oireyhtymän kanssa

Tarinoita perheistä, joiden perheenjäsenellä on Touretten oireyhtymä. Lämpimiä, elämänmakuisia tarinoita. Tuntuu kirjoitettuna paljon rankemmalta kuin elettynä.

Raine Valli & Leena Isosomppi (toim.): Opetusharjoittelun uudet mahdollisuudet

Mielenkiintoista luettavaa. Varmuus siitä, että luokanopettajakoulutus ei ole mun juttuni, kasvaa. Ehkä seuraavassa elämässä tiedän nuorempana, mitä haluan.

Lene Kaaberbøl & Agnete Friis: Huomaavainen murhaaja

Takakannen mukaan kirja päättää sairaanhoitaja Nina Borgista kertovan sarjan. En voi sanoa olevani pahoillani, koska en alun alkaenkaan päässyt sarjan makuun.

Nina Borg seikkailee aina jossain kehitysmaassa, tällä kertaa Manilassa. Nina ja poliisi-Søren ovat löytäneet toisensa ja haparoivat parisuhteen aloittamisen kanssa.

Ei tästä keksi oikein mitään sanottavaa, hyvää tai huonoa. Ei hyvällä tahdollakaan. Päähenkilöt ovat suorastaan kuolemattomia ja kykenevät ihmetekoihin. Erittäin epäuskottavaakin siis.

Gabriella Ullberg Westin: Yksinäinen perhonen

Yksinäinen perhonen aloittaa Murha Hudiksvallissa -sarjan. Pääosassa on poliisi Johan Rokka.ja tapahtumapaikkana Hudiksvallin pikkukaupunki Ruotsissa.

Johan Rokka on kotoisin Hudiksvallista, mutta on asunut aikuisikänsä muualla ja muuttanut vastikään takaisin kotikaupunkiinsa. Heti hänen palattuaan murhataan hänen vanhan futiskaverinsa vaimo. Sitä selvitellessä Johan tapaa vanhoja kavereitaan yksi toisensa perään.

Johan ja hänen lähimmät työkaverinsa tulevat tutuiksi ja ovat hyvin kuvailtuja. Todella rasittavaa kirjassa oli se, että Johanilla alkoi seistä kenet tahansa naisen nähdessään ja hän alkoi heti suunnitella, miten saisi naisen sänkyyn kanssaan. Kirjassa myös kuvaillaan sänkyepisodeja seikkaperäisesti, vähempikin olisi riittänyt. Kirja olisi toiminut oikein hyvin ilmankin näitä seksikohtauksia, ehkä se olisi ollut jopa parempi.

Vähän hämmentävää oli myös se, että lähes jokaisella kirjan henkilöllä oli jotain terveysongelmia. Vatsaa väänsi ja oksetti, huimasi ja heikotti. Mielessä välähti jo aavistus joukkomyrkytyksestä.

Mutta oli tämä siis oikein hyvä ja nopsasti luettu kirja. Seuraavaa osaa odotellessa (sen voi jo varata kirjastosta).

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Tartuin tähän kirjaan, koska pidin Valtosen Finlandia-palkitusta kirjasta He eivät tiedä mitä tekevät. Siipien kantamat on vanhempaa perua, ohuehko kirja, joka kertoo lukion äidinkielenopettaja Juhanista. Juhani rakastuu yhteen oppilaistaan, vaikka tietääkin sen olevan kiellettyä. Juhani on hiukan epäuskottava: ei (kai) kukaan miesope juokse kieli vyön alla tyttöoppilaan perässä?

Kirjan ihmissuhteet kiehtovat ja koukuttavat. Aloittavatko Juhani ja Marianne tosiaan suhteen, vai olisiko Juhani onnellisempi ikäisensä naisen kanssa? Miten tarina päättyy?

Valtosen teos Siipien kantamat on vuodelta 2007, liki kymmenen vuoden takaa siis. Kirja on ollut minulla lainassa ja lukupinossani monta kuukautta. Koska palautuspäivä lähestyy, piti siihen tarttua. Kirjassa on kissa nimeltä Antti Ritvanen. Päähenkilö muistelee sen nimisen tyypin osallistuneen joskus kirjoituskilpailuun. Tänään, armon vuonna 2016, käydessäni naapurissa esiintyi juuri televisiossa esikoiskirjailija Antti Ritvanen. Minullahan ei telkkaria ole. Vähän myöhemmin kotona luin Kodin kuvalehteä, jossa esiteltiin Antti Ritvasen esikoisteos Miten muistat minut. Hassua, että juuri nyt, lopulta kirjaan tartuttuani, pomppii Antti Ritvasen nimi esiin joka puolelta. Lienee turha mainita, etten ollut koskaan aiemmin tyypistä kuullutkaan.

Tästä kirjasta pidin kovasti. Pitäisi useammin lukea muutakin kuin dekkareita.

Anders Roslund & Börge Hellström: Edward Finniganin hyvitys

Luotaantyöntävä nimeltään, ja siksi kirja onkin lojunut pinossa, kunnes sitä ei voinut enää uusia. Viimeinen palautuspäivä meni eilen, joten joudun maksamaan sakkojakin. No, oli se sen arvoinen. Nimestään huolimatta kirja oli mielenkiintoinen ja jännittäväkin.

Päähenkilönä häärää poliisi Ewert Grens Tukholmassa. Aiemman kirjan (Lokero 21) yhteydessä olen sanonut häntä reppanaksi. Tässä kirjassa Ewertille alkaa elämä maistua taas hiukkasen enemmän. Ewertin menneisyys on mielenkiintoinen, mutta siitä tarjotaan vain pieniä palasia. En tietenkään muista yhtään, mitä siitä on aiemmin kerrottu vai onko mitään.

Kirjassa liikutaan taas vankilamaailmassa, amerikkalaisessa kuolemaan tuomittujen vankilassa. Kirjan monet tarinat limittyvät vähitellen toisiinsa. Loppuratkaisu on sangen yllättävä, ja saipa aiemminkin pari kertaa yllättyä.

Tämä oli oikein hyvä kirja.

Caroline Eriksson: Kadonneet

Kirjailija on uusi tuttavuus, kirja oli laihahko. Pariinsataan sivuun oli kuitenkin saatu ahdettua ylenpalttisesti ahdistavaa tunnelmaa.

Kirja lähti oikein hyvin käyntiin psykologisen trillerin tapaan. Greta ja Axel lähtevät mökille tyttärensä Smillan kanssa. Alkumetreillä isä ja tytär katoavat. Ahdistavaa tunnelmaa lisää aavistus siitä, ettei Gretan päässä ole ihan kaikki kohdallaan. Kuka teki kenelle ja mitä, entä miksi? 

Koko ajan ollaan toden ja harhan rajamailla, eikä lukija tiedä, mikä on totta. Jonkin on kuitenkin pakko olla totta. 

Oikein hyvä kirja. 

Lene Kaaberbøl & Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Paljon henkilöitä, paljon tapahtumapaikkoja, ahdistavia tilanteita. Kirja oli hidas lukea. Pääosassa taas sairaanhoitaja Nina Borg. Tämä kirja kuuluu siis sarjassa ennen kirjaa Satakielen kuolema. Lukemista ei kyllä yhtään haitannut, vaikka järjestys menikin väärin.

Nina Borg, maailman pelastajana itseään pitävä ja miehensä siksi pilkallisesti nimittämä, yrittää taas pelastaa maailman. Pakollinen ahdinkoon joutuva nuorikin on mukana, samoin romanipakolaiset.

Kirjojen teema alkaa olla kovin itseään toistava. Toki tässä kirjassa on omanlaisensa juoni, mutta tarinoiden pääpiirteet ovat aina samat. Ihan hyvää lukemista, mutta vaatii työtä kärryillä pysymisen takaamiseksi.